Muutos on ennen kaikkea myös aina mahdollisuus

Elämme hyvin harvinaislaatuista aikaa, sekä kansainvälisesti että kotimaassa. Suomen hallitus päätti ottaa käyttöön valmiuslain ja asetti useita ihmisten elämiseen ja liikkumiseen liittyviä poikkeuksellisia rajoituksia. Hiljalleen olemme matkalla kohti rajoitusten purkamista, samalla huoli uudesta korona-aallosta mielessä.

Koronan torjunnassa on turvattava ensisijaisesti terveys, mutta sen rinnalla myös yritysten toiminta, työpaikat ja yhteiskuntamme rakentamisen jatkuvuus. Innovointi ja digitalisuus ovat lisääntynyt huomattavasti arjessamme. Joskus pakko on paras motivaatio, mutta myös keino ylipäätänsä selviytyä.

Joillekin etätöiden tekemisen mahdollisuus on lisännyt perheen yhdessäoloa ja läsnäoloa arjessa. Kaikille etätyö ei kuitenkaan ole mahdollista ja valitettavasti osan kohtalona on ollut töiden loppuminen kokonaan. 

Erityisen epätasa-arvoisesti korona vaikuttaa lapsiin. Poikkeuksellinen tilanne on lisännyt perheväkivaltaa: niin fyysistä kuin henkistä. Osalle lapsista etäopiskelu on myös valitettavasti ollut hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Kouluihin palaaminen vielä hetkeksi ennen lomia voi olla joillekin perheille uhka, mutta samalla myös joidenkin lapsien pelastus. Lapsen mielen  maailma on hyvin erilainen kuin aikuisen. Aikuisten tulee olla lapsen tuki ja turva.

Myös monelle ikäihmisille rajoitukset ovat voineet tuntua kohtuuttomilta. Yli 90-vuotias mummoni, sota-aikana kotinsa Karjalassa taakse jättänyt, haluaa elää tässä hetkessä ja nyt. Varovaisuudella, mutta ei yksin neljän seinän sisällä. 

On selvää, että kun selviämme tästä vakavasta epidemiasta, tulevat sen psykologiset ja taloudelliset vaikutukset vaikuttamaan ja näkymään vielä pitkään yhteiskuntamme toimintakyvyssä sekä meidän jokaisen arjessa.

Epidemia synnyttää tarpeen käydä avointa arvokeskustelua yhteiskuntamme rakentamisen tulevaisuudesta. On aika laittaa heikot perustukset kuntoon, samalla kun lähdemme kurottelemaan tulevaisuuden valon säikeitä. Yksilön vapaus ja vastuu sekä yhteisöllisyyden voima ja tuki tulevat nyt mitatuiksi. 

Toivon, että poikkeustilanne saa meistä jokaisen pohtimaan omaa arvomaailmaansa ja siihen pohjautuvia valintoja. Korona ei katso ikää, ei ihonväriä, ei kansallisuutta eikä sosiaalista asemaa. Sen edessä meistä jokainen löytää nöyryytensä. Nyt jos koskaan maailma tarvitsee enemmän yhteisöllisyyttä ja empatiaa. Olkaamme siis enemmän ihminen ihmiselle.

Toivon hallitukseltamme ja meiltä kuntapäättäjiltä viisaita, kauas katsovia ja rakentavia päätöksiä. Ainoa pysyvä asia on muutos, mutta muutos on ennen kaikkea myös aina mahdollisuus. 

Yhdessäolon iloa, valoa sekä rakkautta ja toivoa Sinun ja läheistesi kevääseen!